Mitä permakulttuuri on?
Permakulttuuri on ekologiaan perustuva suunnittelumenetelmä, jossa pyritään kehittämään kestäviä järjestelmiä, jotka täyttävät sekä yksilön, ihmisyhteisöjen että maapallon tarpeet lyhyellä ja pitkällä aikavälillä jäljittelemällä ja hyödyntämällä luonnon prosesseja. Nämä järjestelmät voivat olla esimerkiksi ruoan ja energian tuotantoon, asumiseen tai taloudellisen toiminnan sekä kaikenlaisen ihmisten välisen toiminnan järjestämiseen liittyviä järjestelmiä.
Historia
Permakulttuurin juuret ovat maanviljelyssä. Koko sanakin yhdistettiin alun perin sanoista permanent ja agriculture eli löyhästi käännettynä pysyvä tai kestävä maanviljely. Permakulttuuri syntyi yhdistelmänä perinteisistä käytännöistä ja innovatiivisista ideoista, jossa yhdistettiin ikivanha tieto modernin tieteen menetelmiin. Sen tavoitteena oli "luoda ekologisesti järkeviä ja taloudellisesti elinkelpoisia järjestelmiä, jotka vastaavat omiin tarpeisiinsa, eivät hyväksikäytä tai saastuta ja ovat siten kestäviä pitkällä aikavälillä". - Bill Mollison
Sana permakulttuuri on peräisin 1970-luvulta australialaisen ekologi Bill Mollisonin ja hänen oppilaansa David Holmgrenin kynästä. He keräsivät yleisiä eettisiä periaatteita, käsitteitä ja menetelmiä ekosysteemien, alkuperäiskansojen ja muiden käytäntöjen pohjalta tarkoituksenaan luoda kestäviä elinympäristöjä ja instituutioita.
Myöhemmin, 1980-luvulla, permakulttuurin etiikan, periaatteiden ja perusteiden opettamiseksi sen perustajat kehittivät ja pitivät kursseja, joita kutsutaan PDC: ksi (Permaculture Design Certificate -kurssi) sekä kirjoittivat useita kirjoja.
Permakulttuurilla on monia yhtäläisyyksiä luonnollisen maanviljelyn kanssa, josta hyvä esimerkki on mm. japanilainen Masanobu Fukuoka. Permakulttuuri myös inspiroi erilaisia sosiaalisia liikkeitä kohti sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa ja ekologisesti kestävämpää elämää. Permakulttuuria voi jopa käyttää tällaisten liikkeiden kehittämiseen, kuten esimerkiksi Transition Towns, jonka permakulturisti Rob Hopkins aloitti. Nykyään permakulttuuri-sanan sisällöksi mielletäänkin lähes aina permanent culture (pysyvä tai kestävä kulttuuri), sillä permakulttuuria sovelletaan ja voidaan soveltaa lähes kaikkeen ihmisten toimintaan.
Permakulttuuri Euroopassa
Permakulttuuri matkasi Eurooppaan 1980-luvulla. Sen sanoma sai kannatusta ja monet eurooppalaiset harrastajat alkoivat kokoontua alueillaan ja harjoittaa permakulttuuria yhdessä ja erikseen. Esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa noin vuonna 1983 ensimmäiset ryhmät alkoivat kerätä ja jakaa permakulttuuritietoutta, keskustella permakulttuurista ja tietenkin myös toteuttaa sitä.
Siitä lähtien permakulttuuriajatus on levinnyt ympäri Eurooppaa ja saavuttanut monia yhteiskunnan tasoja. Nykyään melkein kaikilla Euroopan mailla on oma permakulttuuriryhmä, -yhdistys ja / tai -instituutti tai useampiakin.
On tärkeää mainita, että jo ennen kuin permakulttuurista tuli sana ja ilmiö, useat ihmiset myös Europassa toteuttivat permakulttuurin periaatteita toiminnassaan, esimerkiksi Itävallassa Sepp Holzer tai Charles Herve-Gruyer Ranskassa.
Permakulttuuri Pohjoismaissa
Tanskan, Ruotsin ja Norjan permakulttuuriyhdistykset perustivat Pohjoismaisen permakulttuuri-instituutin, kun Kansainvälinen permakulttuuri-instituutti lakkautettiin 90-luvulla. Pohjoismainen instituutti oli vuoteen 2020 asti pohjoismaisen permakulttuuridiplomijärjestelmän yhteinen perusta ja permakulttuuritiedon ja -käytäntöjen vaihtofoorumi. Valitettavasti instituutti lakkautettiin diplomin arviointijärjestelmän päivittämisestä syntyneiden kiistojen takia.
Useilla pohjoismaissa diplomin suorittaneilla on meneillään mielenkiintoisia permakulttuurihankkeita, esimerkiksi Holma Folkhögskola Ruotsissa or Beyond Buckthorns Suomessa.
Yksittäisten hankkeiden lisäksi kerran vuodessa jokin pohjoismainen yhdistys (myös Islanti) järjestää pohjoismaisen permakulttuurifestivaalin. Se järjestettiin ensimmäistä kertaa Suomessa vuonna 2016. Sitä voidaan pitää nykyisen Suomen permakulttuuriyhdistyksen perustamisen ensimmäisenä askeleena. Se järjestettiin uudelleen Suomessa vuonna 2022.
Permakulttuuri Suomessa
Samoin kuin muualla Euroopassa, Suomen ensimmäiset permakulturistit kokoontuivat ja muodostivat yhdistyksen 1990-luvulla. Tämän ensimmäisen permakulttuuriyhdistyksen hajoamisen jälkeen 90-luvun lopulla monet ihmiset jatkoivat permakulttuurityötä omissa projekteissaan. On tärkeää mainita esimerkiksi Elävän kulttuurin Koroinen Turussa ja monet permakulttuuritekstien käännökset suomeksi, joita aktiiviset yksityishenkilöt tekivät yksin ja pienissä ryhmissä. Vuonna 2016 perustettiin nykyinen yhdistys, Suomen permakulttuuriyhdistys.
Nyt vuonna 2023 permakulttuuri on Suomessa kiinnostava ja yhä isommassa piirissä tunnettu aihe, ja sitä harjoitetaan ympäri Suomea yksityisten ihmisten, pientilojen ja erilaisten yhdistysten kautta.
Permakulttuurin ytimessä on etiikka
Permakulttuurin kolme eettistä periaatetta: maapallosta huolehtiminen, ihmisistä huolehtiminen ja oikeudenmukainen jako (sekä resurssien ja kasvun rajat), ovat permakulttuurin peruspilarit.
- Earth Care = maapallosta huolehtiminen: luonnosta - maasta, metsästä, vedestä, ilmasta ja kaikista elävistä olennoista - huolehtiminen.
- People Care = huolehtiminen ihmisistä: pidetään huolta omasta itsestä, läheisistä, yhteisöistä lähellä ja kaukana, sekä ihmisistä yleensä.
- Fair Share = reilu jako: kulutukselle ja kasvulle asetetaan rajat, ja ylijäämä palautetaan kiertoon.
David Holmgren määritteli etiikan uudelleen seuraavasti.
- Maapallosta huolehtiminen = Kaikkien elämänjärjestelmien jatkumisen ja lisääntymisen mahdollistaminen.
- Huolenpito ihmisistä = Varmistetaan, että ihmiset saavat käyttöönsä nämä olemassaolonsa kannalta välttämättömät resurssit.
- Asettamalla rajat väestölle ja kulutukselle säätelemällä tarpeitamme, voimme varata resursseja edellä mainittujen periaatteiden edistämiseksi.
Periaatteet
Asenneperiaatteet
Nämä periaatteet on kuvattu Bill Mollisonin julkaisemassa Designers Manual -käsikirjassa.
- Työskentele luonnon kanssa äläkä sitä vastaan
- Kaikki viljelee tai muuttaa ympäristöään (kaikki toimii molempiin suuntiin).
- Vähiten muutoksia mahdollisimman suuren vaikutuksen aikaansaamiseksi
- Ongelma on ratkaisu
- Tuotto on teoriassa rajaton (tai vain suunnittelijan mielikuvitus ja tiedot rajoittavat sitä - siksi permakulttuuri on tieto- ja tietointensiivistä).
Yleiset periaatteet
Kehittäneet ja kuvittaneet Reny Mia Slay ja Bill Mollison.
- Elementtien suhteellinen sijainti
- Kukin elementti suorittaa monia toimintoja
- Kutakin tärkeää toimintoa tukevat monet elementit
- Tehokas energiasuunnittelu: vyöhykkeet, sektorit ja kaltevuus
- Biologisten resurssien käyttö
- Energian, ravinteiden ja luonnonvarojen kierto
- Pienimuotoiset intensiiviset järjestelmät
- Sukkession ja evoluution nopeuttaminen
- Monimuotoisuus, myös killat
- Reunavaikutukset
Suunnitteluperiaatteet
Kehittänyt ja kuvannut David Holmgren
- Havainnoi ja vuorovaikuta
- Kerää ja varastoi energiaa
- Varmista sato
- Arvioi toimintaasi ja ota vastaan palautetta
- Käytä ja arvosta uusiutuvia luonnonvaroja ja palveluja
- Älä tuota jätettä
- Suunnittele kokonaiskuvasta yksityiskohtiin
- Yhdistä, älä erottele
- Käytä hitaita ja pieniä ratkaisuja
- Käytä ja arvosta monimuotoisuutta
- Hyödynnä reunoja ja arvosta marginaalia
- Vastaa muutoksiin luovuudella
Holmgrenin suunnitteluperiaatteet muodostavat itsessään tietynlaisen suunnitteluprosessin.
Alla oleva asiakirja on peräisin David Holmgrenin Permacultureprinciples.com-sivustolta. Se on saatavilla eri kielillä.
David Holmgrenin PDF on lisensoitu Creative Commonsin Nimeä-Ei kaupallinen-Ei johdannaistöitä -lisenssillä.